Istuin viime kesänä kahvilassa ystäväni Outin kanssa. Oli ihana kesäpäivä, istuimme terassilla nauttimassa tomaattikeittoa ja katselimme viereistä kaunista puistoa.

Ihmisiä liikkui puiston halki, muutamat jäivät istumaan penkille, joillakin penkeillä istui pieniä seurueita.

Kiinnitimme huomiota siihen, että jokainen oli uppoutunut omaan kännykkäänsä riippumatta siitä, oliko hän yksin vai toisten seurassa. Kukaan ei katsellut puistoa eikä keskustellut oman seurueensa kanssa. Tämä alkoi näyttää meistä niin koomiselta, että lopulta jo kiemurtelimme naurusta.

Mutta samalla tämä herätti ajattelemaan: miten paljon tuhlattuja hetkiä.

Logoterapeutti-ystäväni Rauni toi Lontoon-matkaltaan kirjasen. Siinä tarjotaan 101 ideaa siitä, mitä voi tehdä sen sijaan, että keskittyisi kännykkäänsä. Aika riemastuttavia ohjeita. Esittelen tässä muutamia, vapaasti käännettynä.

Ajattele jotakin, joka ilahdutti sinua viimeksi kuluneiden 24 tunnin aikana.

Hymyile ihmisille ja seuraa hymyilevätkö he takaisin.

Kirjaa ylös miten aloitat projektin, jonka olet aina halunnut saada tehdyksi.

Piirrä muotokuva hänestä, jota rakastat kaikkein eniten.

Katsele ihmisiä ympärilläsi ja kuvittele, millaista elämää he elävät.

Sulje silmäsi ja matkusta mielikuvituksessasi Karibialle. Millaisia ääniä voisit kuulla?

Raunin kirja nosti mieleeni tärkeän logoterapeuttisen kysymyksen:

Mikä on tarkoituksellisinta,
mitä voit tehdä juuri nyt?

Onko tarkoituksellisinta hetken ja ajatuksen jakaminen ystävän tai perheenjäsenen kanssa? Onko tarkoituksellisinta lapsen kyselyihin vastaaminen kesken omien askareiden (tai somettamisen)? Vai onko sitä omien ajatusten keskittäminen ja rauhoittuminen vaikkapa tuon kirjasen ideoita soveltaen?

Olemme varmasti kaikki olleet tilanteissa, joissa pitkästymme. Joskus toivoisimme olevamme jossain muualla kuin olemme. Joissakin tilanteissa oma aika tuntuu valuvan hukkaan.

On hyvä erottaa aito ajanhukka kuvitellusta tai opitusta kiireestä. Miksi harmitella kaupassa hidasta kassajonoa, jos siitä ei aiheudu todellista vahinkoa?  Tuo mateleva jono voi tarjota päivän ainoan hetken, jolloin voi viettää ”omaa aikaa” ja antaa ajatusten lentää. Lounashetki ystävän kanssa voi olla se, jonka tunnelmaa muistelee ilolla vielä vuosienkin jälkeen. Myönteisten ajatusten viljely lisää myönteisiä ajatuksia.

On tuhlausta olla paikalla mutta kadota poissa olemiseen. On latteaa tuijottaa puhelinta, jos voi katsoa puuta tai kukkaa, keskustella tai koskettaa. On sääli murehtia ajan hidasta kulkua junissa ja liikenneruuhkissa, odotushuoneissa ja kassajonoissa. Niin eletyt hetket ovat menetettyä elämää.

Hetket voivat tuntua pitkiltä, mutta elämä – se on lyhyt. 

Raunin kirja:
Ilka Heinemann 2015.
101 THINGS TO DO INSTEAD OF PLAYING ON YOUR PHONE