Keskustelin taannoin erään kokeneen lääkärin kanssa. Hän oli ahkeroinut työssään vuosikaudet ja kerännyt sievoiset säästöt. Hän oli kuitenkin 1990-luvulla menettänyt epäonnisissa sijoituksissaan omaisuutensa, siis ”kaiken”. Lääkäri kertoi vaipuneensa syvään masennukseen. Olo oli niin raskas, että mies ei kyennyt kättänsä nostamaan, saati nousemaan ja tarttumaan normaaliin elämänmenoon. Mutta joku jäi kuitenkin: vaimo. Kun syvää alhoa oli […]
Tekemisen tarkoitus Read More »
Isovanhempien kiveen lisättiin isäni nimi Me asetumme tälle pienelle maatilkulle kukin ajallamme Täällä on hyvä puhua käytännön asioita Koivu varjostaa liikaa kuunlilja ei kukkinut tänä kesänä havu lamoaa kauniisti Niin kuin puheltiin ennen kotipuutarhassa Kuva on Huittisten kirkkomaalta. Isäni lepää äitini vanhempien kanssa saman kiven alla. Heidän hautansa lähellä on Rytin kaunis hautamuistomerkki. Presidentti Risto
Syksyn päivissä on jotakin ainutlaatuista rauhaa. On kukittu, laidunnettu, kerätty sato, on hyvästelty muuttolinnut ja herätty viileneviin aamuihin. Ennen lumen tuloa luonnossa voi nähdä kaikki eri vuodenaikojen värit.
Turkulainen bloggaaja ja ammatillinen kollegani Päivi haastoi joitakin meitä bloggaajatuttujaan kirjoitushaasteeseen: postaa joka päivä marraskuun ajan. Päivi onkin postaillut ahkerasti matkailuasioita Parasta lähteä nyt -blogiinsa. Lupasin yrittää, tosin todeten että joka päivä on liian paljon vaadittu näinä työntäyteisinä viikkoina. Tämä on vasta ensimmäinen postaukseni, ja kuukaudesta on kulunut jo noin kolmannes. Mutta eipä murehdita sitä, sillä
Päätin siivota varaston ja lajitella tavarat. Hyväkuntoiset hyväntekeväisyyteen, tärkeät takaisin säilöön ja loput roskiin. Lajittelu on lopulta aika suoraviivaista. En ole keräilijäluonne. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Jätin viimeiseksi tietyn matkalaukun. Se oli täynnä saamiani kirjeitä ja postikortteja. Olen säästänyt ne kaikki, vanhimpia vuosikymmenien ajan. Aioin jättää jäljelle vain tärkeimmät kirjeet ja kauneimmat kortit. Työn jatkuessa
Istuin viime kesänä kahvilassa ystäväni Outin kanssa. Oli ihana kesäpäivä, istuimme terassilla nauttimassa tomaattikeittoa ja katselimme viereistä kaunista puistoa. Ihmisiä liikkui puiston halki, muutamat jäivät istumaan penkille, joillakin penkeillä istui pieniä seurueita. Kiinnitimme huomiota siihen, että jokainen oli uppoutunut omaan kännykkäänsä riippumatta siitä, oliko hän yksin vai toisten seurassa. Kukaan ei katsellut puistoa eikä keskustellut
Nuorempana et sitä välttämättä ajattele: vanhenet joka ainoa hetki. Koko maailmahan on sinulle auki. Etsit omaa tapaasi elää ja olla sinä. Voit pyrkiä eteenpäin ja ylöspäin elämässäsi ja yhteiskunnassa. Tai voit jäädä etsiskelemään ja vaeltelemaan, pitämään loputtomia välivuosia. Jonakin päivänä havahdut: ihmisen elämä on hämmästyttävän lyhyt. Olet vanhentunut joka päivä. Olet luontevasti luopunutkin jo paljosta.
Ikä ei ole vain numero Read More »
Valmistin läheisilleni raparperipaistosta. Se ei ole mikä tahansa jälkiruoka. Sen kirpeässä makeudessa maistuvat kaikki elämäni kesät. Äitini on valmistanut raparperipaistosta joka kesä niin kauan kuin saatan muistaa. Minäkin olen tehnyt niin siitä asti, kun perustin ensimmäisen oman kotini. Kun kesän ensimmäiset vihreät varret muhivat tuoksuen uunissa, mieleen läikähtää muistamisen onni. Äiti esiliinassaan nostamassa uunivuokaa pöytään,
Raparperin makuinen tarina Read More »
Menestynyt psykologian professori Alice Howland elää kiireistä elämää samanhenkisen, työorientoituneen Johnin kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta, jotka elävät omaa elämäänsä. Työmatkoja, opiskelijoiden lopputöiden ohjaamista, täysiä luentosaleja, viehättävän viisikymppisen naisen täyteläisiä päiviä. Kunnes elämään hiipii kutsumaton vieras, varhain puhkeava alzheimerintauti.Vähitellen Alicelta katoavat paikat, kasvot ja sanat. Mistä kaikesta Alice ja hänen läheisensä joutuvatkaan luopumaan. Itsestäänselvyydet
Voiko varjo olla kirkas? Niin kysyy maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen Riitta-vaimo oopperassa Viimeiset kiusaukset. Arjen ja koettelemusten kuluttama Riitta elää viimeisiä hetkiään ja ihmettelee Paavolle näkyään, korkeita puita: ”Katso, tuuli ei heiluta niitä. Katso, ne muodostavat kirkkaita varjoja. Voiko varjo olla kirkas?” Riitan elämässä tummaa varjoa oli riittämiin. Oli raatamista, pojan kuolema, mies joka saarnamatkalle lähtiessään
Voiko varjo olla kirkas? Read More »
0400 656 188