Minulle tyyli alkaa siitä, että huolehdin itsestäni ja hyvinvoinnistani. Ihonhoidossa ja värikosmetiikassa minulle on kaikkein tärkeintä se, että tuotteet sopivat herkälle iholleni. Vuosikausien kokeilujen jälkeen tiedän, että parhaiten iholleni sopivat Mary Kayn tuotteet. Niitä olen käyttänyt jo yli viisitoista vuotta. Mary Kay on niin hyvä, että sitä voin suositella toisillekin. Tästä syystä olen nykyisin myös […]
Itsestä huolehtimista Read More »
Omaan jouluuni on lapsuudesta asti kuulunut se korkea hetki, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Turussa asuessani olin osa sitä suurta joukkoa, joka kokoontuu joka vuosi, säässä kuin säässä, joulurauhanjulistukseen Vanhalle Suuurtorille. Julistuksen jälkeen jokirannan ravintolat tarjoilevat glögiä ulkoterasseillaan, ja vain kiireisimmät rientävät niiden ohi. Oli aina ihanaa viettää kaupungilla tunnelmallinen hetki iloisessa seurassa. Kun muutin
Jussit tuovat joulun Read More »
Arvostan eteläpohjalaista elämänmenoa. Joka asiaan riittää vapaaehtoisia auttajia, urheiluseurojen uurastajia, löytöeläinten ystäviä ja tempausten järjestäjiä. Täällä on edelleen vanhaa hyvää kökkähenkeä. Mikä voimannäyte onkaan esimerkiksi Ilmajoen Musiikkijuhlat. Miehet siellä rakentavat lavasteet ja katsomot, naiset muonittavat nälkäiset harjoituksissa ja oopperayleisöt väliajalla. Kuorolaiset opettelevat vaativia osuuksiaan, musiikinopettaja harjoittaa lapsikuoroa koulutyön ohella. Kaikki tämä yhteinen aherrus, jotta yleisö
Rakas ystäväni Evi lennähti yllättäen käymään Suomessa! Tänä sunnuntaina meillä oli mahdollisuus tavata, ja koska me molemmat rakastamme pitkiä kävelyretkiä ja elämää suurempia keskusteluja, pakkasin reppuun kameran ja termospullollisen teetä ja vein Evin patikkaretkelle Paukanevan pitkospuille. Paukanevan hiljaisuus ja lähes yksitoikkoisen tasainen suomaisema olivat täyttä vastapainoa Ateenan hälyiselle elämälle. Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmän puolen
Ateenatar Paukanevalla Read More »
Osta minut! Osta minut! Kevättalven työkiireiden lomaan ei monia retkiä ole mahtunut. Eräänä lauantaipäivänä irrottauduin kuitenkin työpöydän ääreltä ja autoilimme Vuokko-ystäväni kanssa kirpputorille Ylistaroon. Nykyisinhän Ylistaro on yksi Seinäjoen kaupunginosa niin kuin Nurmo ja Peräseinäjokikin. Vuokko on taitava kirpputori-ihminen. Hän onnistuu tekemään uskomattoman hyviä kirppariostoksia. Silloin tällöin lähden hänen mukaansa, ja olen minäkin joskus tehnyt
Parasta ennen ja nyt Read More »
Asettelin tulppaaneita maljakkoon, kun yksi kukka napsahti varresta poikki. Kukalle jäi vain kolmannes varresta jäljelle, eikä sitä voinut asetella enää muiden tulppaanien mukaan. En malttanut heittää kukkaa pois. Katkaisin poikki menneen varren vielä puolivälistä poikki ja asettelin kukan yksinään pienelle vadille. Katkennut kukka sai astian ja vettä, ja katkenneesta varresta ja lehdistä se sai ympärilleen
Isoisoäidin yli satavuotiaat kapiot. Pitsilakanat, joihin on kirjailtu nimikirjaimesi M.S. Isoisoäitini Maria Silander, sinua minä en koskaan tavannut. Mutta sinun tyttäresi, oman isoäitini, sain saatella vierellesi kun olin jo aikuinen. Hän opetti minutkin virkkaamaan lakananpitsiä. En ole sitä monia metrejä luonut. Aina joskus otan esille sinun pitsilakanasi, Maria Silander. Silittelen sormenpäilläni silkinhienoja kirjaimia. Niissä on
Kirjoitin taannoin Facebook-sivulleni: ”Leivoin tänään niin järkyttävän ruman kääretortun, että en ole elämäni päivänä nähnyt mitään vastaavaa.” Monet kaverit innostuivat lähettämään hersyviä kuvauksia omista epäonnistuneista leivonnaisistaan. Eräässä Facebook-ryhmässä raportoidaan pohjaan palaneista kananmunista, Yhteishyvä-lehden kanssa pestyistä puolison vaatteista ja muista pienoiskatastrofeista. Ryhmässä on yli 43 000 jäsentä! Nauru raikuu sosiaalisessa mediassa. Huumori yhdistää ventovieraita ihmisiä. Mikä
Joulu, se on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua ja hiljaista, onnellisen säikähdyttävää rakkautta. Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä ja avaamme hitaasti kirjoja jotka joskus luetaan ja unohdetaan. Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä. – Mika Waltari
Joulu pimeän keskellä Read More »
Palaan yhä uudelleen Rosamunde Pilcherin kirjaan Simpukankerääjät. Sain kirjan vuosia sitten äidiltäni, joka sanoi, että minun pitää omistaa se. Mitä äiti halusi minulle antaa kun antoi juuri tämän kirjan? Kirja alkaa 64-vuotiaan Penelope Keelingin paluusta kotiin sairaalasta. Hän tietää saaneensa lahjan, jatkoaikaa elämälleen. Hän saa aikaa ja mahdollisuuden tehdä tekemättömät tärkeät päätökset ja järjestelyt. Penelopen
Äidiltä saatu kirja Read More »