Hyvä elämä

Haluan muistaa

Päätin siivota varaston ja lajitella tavarat. Hyväkuntoiset hyväntekeväisyyteen, tärkeät takaisin säilöön ja loput roskiin. Lajittelu on lopulta aika suoraviivaista. En ole keräilijäluonne. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Jätin viimeiseksi tietyn matkalaukun. Se oli täynnä saamiani kirjeitä ja postikortteja. Olen säästänyt ne kaikki, vanhimpia vuosikymmenien ajan. Aioin jättää jäljelle vain tärkeimmät kirjeet ja kauneimmat kortit. Työn jatkuessa […]

Haluan muistaa Read More »

Voiko varjo olla kirkas?

Voiko varjo olla kirkas? Niin kysyy maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen Riitta-vaimo oopperassa Viimeiset kiusaukset. Arjen ja koettelemusten kuluttama Riitta elää viimeisiä hetkiään ja ihmettelee Paavolle näkyään, korkeita puita: ”Katso, tuuli ei heiluta niitä. Katso, ne muodostavat kirkkaita varjoja. Voiko varjo olla kirkas?” Riitan elämässä tummaa varjoa oli riittämiin. Oli raatamista, pojan kuolema, mies joka saarnamatkalle lähtiessään

Voiko varjo olla kirkas? Read More »

Lahja maailmalle

Arvostan eteläpohjalaista elämänmenoa. Joka asiaan riittää vapaaehtoisia auttajia, urheiluseurojen uurastajia, löytöeläinten ystäviä ja tempausten järjestäjiä. Täällä on edelleen vanhaa hyvää kökkähenkeä. Mikä voimannäyte onkaan esimerkiksi Ilmajoen Musiikkijuhlat. Miehet siellä rakentavat lavasteet ja katsomot, naiset muonittavat nälkäiset harjoituksissa ja oopperayleisöt väliajalla. Kuorolaiset opettelevat vaativia osuuksiaan, musiikinopettaja harjoittaa lapsikuoroa koulutyön ohella. Kaikki tämä yhteinen aherrus, jotta yleisö

Lahja maailmalle Read More »

Yksin

Asettelin tulppaaneita maljakkoon, kun yksi kukka napsahti varresta poikki. Kukalle jäi vain kolmannes varresta jäljelle, eikä sitä voinut asetella enää muiden tulppaanien mukaan. En malttanut heittää kukkaa pois. Katkaisin poikki menneen varren vielä puolivälistä poikki ja asettelin kukan yksinään pienelle vadille. Katkennut kukka sai astian ja vettä, ja katkenneesta varresta ja lehdistä se sai ympärilleen

Yksin Read More »

Muistamisia

Isoisoäidin yli satavuotiaat kapiot. Pitsilakanat, joihin on kirjailtu nimikirjaimesi M.S. Isoisoäitini Maria Silander, sinua minä en koskaan tavannut. Mutta sinun tyttäresi, oman isoäitini, sain saatella vierellesi kun olin jo aikuinen. Hän opetti minutkin virkkaamaan lakananpitsiä. En ole sitä monia metrejä luonut. Aina joskus otan esille sinun pitsilakanasi, Maria Silander. Silittelen sormenpäilläni silkinhienoja kirjaimia. Niissä on

Muistamisia Read More »

Erehtymisen ilo

Kirjoitin taannoin Facebook-sivulleni: ”Leivoin tänään niin järkyttävän ruman kääretortun, että en ole elämäni päivänä nähnyt mitään vastaavaa.” Monet kaverit innostuivat lähettämään hersyviä kuvauksia omista epäonnistuneista leivonnaisistaan. Eräässä Facebook-ryhmässä raportoidaan pohjaan palaneista kananmunista, Yhteishyvä-lehden kanssa pestyistä puolison vaatteista ja muista pienoiskatastrofeista. Ryhmässä on yli 43 000 jäsentä! Nauru raikuu sosiaalisessa mediassa. Huumori yhdistää ventovieraita ihmisiä. Mikä

Erehtymisen ilo Read More »

Joulu pimeän keskellä

Joulu, se on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua ja hiljaista, onnellisen säikähdyttävää rakkautta. Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä ja avaamme hitaasti kirjoja jotka joskus luetaan ja unohdetaan. Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä. – Mika Waltari

Joulu pimeän keskellä Read More »

Äidiltä saatu kirja

Palaan yhä uudelleen Rosamunde Pilcherin kirjaan Simpukankerääjät. Sain kirjan vuosia sitten äidiltäni, joka sanoi, että minun pitää omistaa se. Mitä äiti halusi minulle antaa kun antoi juuri tämän kirjan? Kirja alkaa 64-vuotiaan Penelope Keelingin paluusta kotiin sairaalasta. Hän tietää saaneensa lahjan, jatkoaikaa elämälleen. Hän saa aikaa ja mahdollisuuden tehdä tekemättömät tärkeät päätökset ja järjestelyt. Penelopen

Äidiltä saatu kirja Read More »