Kolmekymppinen aviopari Nedra ja Viri elävät tyydyttävää perhe-elämää, kasvattavat kahta tytärtään, tulevat taloudellisesti hyvin toimeen ja viettävät miellyttäviä hetkiä ystäväpiirin parissa. Nedra ja Viri ovat kumpikin puolisolleen uskottomia, mistä Viri kokee syyllisyyttä mutta Nedra ei.
”Hän on kahdenkymmenenkahdeksan. Hän ei ole vielä luopunut unelmistaan, ne kaunistavat häntä; hän on itsevarma, hillitty — Hän on varovainen, vaikeasti lähestyttävä. Hänen elämänsä on salattua.”
Näistä asetelmista alkaa syväluotaava, alleviivaamattomasti etenevä romaani Kiitävät vuodet, jonka on kirjoittanut vastikään edesmennyt amerikkalaiskirjailija James Salter.
Salterin tapa kuvata ihmisiä, tunteita ja tapahtumia on viipyilevä, pohdiskeleva. Hän ei koristele ihmisiään, ja juuri siksi heistä välittyy aito ja olennainen.
Kiitävät vuodet on haikea romaani ihmiselämän katoavaisuudesta, siitä miten nopeasti elämä kuluu. Täytämmekö omat kiitävät hetkemme ja vuotemme ”hyvällä elämällä”? Tässä kirjassa elämä on luopumista, sopeutumista rajallisuuteen ja menetyksiin. Kirja saa lukijan kysymään itseltään, millainen on hyvin eletty elämä.
Täydellistä ei olekaan
”Täydellistä elämää ei olekaan. On vain sirpaleita. Me olemme syntyneet olemaan omistamatta mitään, jotta kaikki virtaisi kättemme kautta. — Sillä mitä hyvänsä teemme, ja sekin mitä emme tee, estää meitä tekemästä päinvastoin. Teot tekevät lopun vaihtoehdoista, se on paradoksi. Elämä on siis vaihtoehtoja, joista jokainen on lopullinen ja merkityksetön, kuin kiven nakkelu mereen. Me saimme lapsia, hän ajatteli; emme enää koskaan ole lapsettomia. Olimme maltillisia, emme saa koskaan tietää miltä tuntuu elämän tuhlaaminen.”
Nedra ja Viri haluavat antaa lapsilleen ei ainoastaan kaikkea, vaan mahdottoman. He haluavat antaa lapsilleen mahdollisuuden elää vanhempiaan onnistuneemman ja viisaamman elämän. Lapset kasvavat aikuisikään, aika kiitää.
”Vuodenajoista tuli Nedran suoja, hänen verhonsa. Hän mukautui aikaan, kypsyi, kuihtui, kietoutui talvisin lammasturkkiin.”
Lopulta koittaa käänteentekevien elämänvalintojen aika.
”He erosivat syksyllä. Kunpa olisi käynyt toisin.”
Viri jää paikoilleen, sopeutuu uuteen elämään ja uuteen vaimoonkin. Unelmien todeksi elämiseen hän tuskin enää uskookaan. Nedra lähtee pois ja kokee elämässään menetyksiä ja onnellisuutta. Hän tahtoo olla vapaa, ottaa elämänsä omakseen. Näiden valintojen ja kokemusten kautta he kumpikin tahoillaan tekevät tiliä elämänsä ja kuolemansa kanssa.
Me Lukupiirin Ladyt valitsimme taannoin James Salterin romaanin luettavaksemme. Kirjan tapahtumat eivät tarjoa vauhdikkaita juonenkäänteitä, mutta pinnan alla, syvissä vesissä, väreilee ja kuohuu. Palasin kirjan ääreen uudelleen, kun Salteria muisteltiin lehtien nekrologeissa.
James Salter (alun perin James Horowitz;, 10.6. 1925 Passaic, New Jersey – 19.6. 2015 Sag Harbor, New York) ehti täyttää juuri ennen kuolemaansa 90 vuotta. Hän on kirjoittanut kuusi romaania, novellikokoelmia ja muistelmat.
Novellikokoelmalla Dusk and Other Stories kirjailija voitti vuonna 1989 PEN/Faulkner-palkinnon. Vuonna 2000 hänet valittiin Yhdysvaltain taiteiden ja kirjallisuuden akatemiaan.
”Kiitävät vuodet”, James Salter 1975, Tammen keltainen kirjasto 1991,
suomentanut Kristina Rikman.