”Miten voisi tulla toimeen itsensä kanssa?” Hyvä toveri heitti puhelinkeskustelun lomaan ison kysymyksen.
Itsetuntemuksen kirjassaan professori Markku Ojanen toteaa, että minuuteen tutustuminen vaatii sisäistä vuoropuhelua. Sisäinen selostuksemme vatvoo kuitenkin usein arkiasioita, pelkoja ja ahdistusta. Sairaus, huolet ja epäonni voivat heittää ihmisen kohtaamaan oman kuolevaisuutensa ja avuttomuutensa. Jos oman elämän olosuhteet muuttuvat vaikeiksi, suhde itseenkin voi muuttua epäselvemmäksi.
”Pahinta elämässä on mielettömyyden kokeminen”, Ojanen kirjoittaa. Hänen mukaansa aikamme vitsauksia ovat itseen liittyvät epäilyt, tyhjyys ja itseviha. Niiden purkamiselle voi löytää sekä huonoja että rakentavia valintoja.
Tämä ristiriitainen aika ei päästä ihmistä helpolla. Oma tavallinen elämä voi vaikuttaa merkityksettömältä ja osattomalta, kun aikamme ihanneihminen on  nautinnollisesti elävä menestyjä, oman onnensa takoja. Meitä ruokitaan mielikuvilla kesto-onnellisuudesta ja loputtomasta nousukiidosta unelmaelämän siivillä. Kuitenkin, tutkitusti, kiihkeä onnellisuuden tavoittelu on varmin tapa olla saavuttamatta sitä.

On ilo unelmoida ja hyvä asettaa tavoitteita, mutta tarkoituksellisen elämän rakennuspuiksi tarvitaan myös hyvää tahtoa, hyviä tekoja ja kykyä tuntea kiitosmieltä. Ne ovat asioita, jotka ihminen voi valita elämänsä joka hetkeen. Ja onni – sen voi tunnistaa sivutuotteena, hetkissä, joina ihminen kokee olevansa juuri siinä missä hänen kuuluukin olla.

Onni –se tulee
sivutuotteena

”Kysy hiljaisuudelta itseäsi”, kirjoittaa Helena Anhava runossaan. Kokeile seuraavaa harjoitusta. Sulje silmäsi. Kuvittele kulkevasi kauniissa luonnossa. Käännyt ja katsot taaksesi. Näet lapsen. Huomaat että se olet sinä. Mitä hän mahtaa ajatella? Millaisia tunteita hän sinussa herättää? Mitä haluaisit hänelle sanoa? Haluaako hän sinun tekevän jotakin? Kulje sitten eteenpäin. Näet edessäsi vanhuksen. Hän on tuleva minäsi. Miltä hän näyttää, miten muistuttaa sinua? Mitä tunnet? Tahtooko hän sanoa sinulle jotakin?
Kuuntele. Heidän äänensä kuuluu sinussa. Se on varmasti välittävä ja lempeä ääni.
 
Tämä teksti on julkaistu myös kolumnina Sevasmaailma-lehdessä joulukuussa 2018. Kuva @ Iina Åman.