Autoilimme Vuokon kanssa Härmän suuntaan. Päätimme käydä tutustumassa Galleria Palmuun Alahärmän Knuuttilanraitilla. Ajoin auton punamullalla maalatun talon pihamaalle; mielikuvituksellisen näkymän perusteella suunnilleen toden ja epätoden puoliväliin.
Pihaan lennähti emännöitsijä, joka toivotti meidät tervetulleeksi. ”Ehkä ensin katsomaan piha-aittoja ja sitten sisään onnittelemaan taitelijaa? Tänään on hänen syntymäpäivänsä.”
Jahas… kyllä se vain sopii.
Knuuttilanraitin perinteinen pihapiiri ja aittojen kokoelmat ovat hurmaava sekoitus vanhaa maailmaa ja tätä hetkeä. Kuin taidetta ja tavaraa olisi vain ripoteltu sinne tänne, huolettomaan röykkiöön tai jököttämään yksinään ja unohtumaan niille sijoilleen. Paitsi että ei näitä voi unohtaa.
Pihaa ja sisätiloja vartioivat jykevät portit, veräjät, jotka muistan vuodelta 1992. Nämä olivat silloin Seinäjoen kaupunginteatterin näyttämöllä Viimeiset kiusaukset -näytelmän lavasteina.
Mykät portit kantavat suurta tarinaa.
Lauri Kokkosen kirjoittama näytelmä
(ja ooppera) Viimeiset kiusaukset kertoo saarnamies Paavo
Ruotsalaisesta, joka kuolinvuoteellaan kertaa elämänsä tapahtumia.
Paavo on reissumies, boheemi ja ilmeisen itsekeskeinen kulkija, joka saarnamatkalle lähtiessään ottaa evääkseen talon ainoan leivän. Vaimo Riitta ja lapset jäävät näkemään nälkää.
Sinnikäs Riitta elättää perhettä ja hoitaa maallista vastuuta, menee sumeilematta läpi raskaista paikoista, eteenpäin kohti päämääriä, portista kuin portista. Viimeinenkin portti avautuu Riitalle kevyesti, mutta Paavolle vasta tuskaisan taistelun ja katumuksen kautta.
Tapaamme taiteilija Juhani Palmun ja hänen Leila-vaimonsa sisällä salissa. Maljakossa on sydämen muotoon sidottu ruusukimppu. Sen Juhani sai Leilaltaan eilen pariskunnan yhdentenätoista hääpäivänä. Tänään on taiteilijan 71. syntymäpäivä, ja illaksi odotetaan ystävien joukkoa juhlaan.
Otan puheeksi Viimeisten kiusausten portit: miten syvän vaikutuksen ne ja koko näytelmä tekivät silloin, ja miten vahvasti se kaikki on jäänyt mieleen.
Vaimo kertoo, että juuri tuo näyttämöteos on ollut taitelijalle hyvin merkityksellinen työ. Näen miten Juhani Palmun silmiin nousevat kyynelet. Leila pyyhkii ne pois.
Pari vuotta Viimeisten kiusausten esityskauden jälkeen, vuonna 1994, Samuli Edelman julkaisi albumin Ihana valo. Sen nimikappaleen sanat sopinevat tähän syntymäpäiväiltaan. Millaisia kiehtovia portteja elämä meille itse kullekin vielä tarjoaakaan.
Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen
Että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet
Se on ihana tunne, mutta sana joka kahlitsee
Käännän väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas
Sinä valutat voimasi minuun niin kuin nukkuvaan
Se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan
Oi ihana valo
Niin on nimesi kaunis sana
Ihana valo
Onko portit jo auki
Oi ihana valo, ihana
Taiteilija Juhani Palmun öljytöitä ja grafiikkaa on laajasti esillä upeasti ripustettuna sisätiloissa ja ulkona.
Myymälästä voi ostaa korttitauluja, postikortteja, t-paitoja ja muita taiteilijaan liittyviä tuotteita.
Hyvällä onnella taiteilija ja hänen Leila-vaimonsa ovat itsekin paikalla.