Teeretkiä
Retkiä lähelle ja kauas. Yksin ja ystävien kanssa.
Kapernaumin talvi
Lunta Talvi pudottaa ikkunain eteen valkean, hilajavan verhon. Tuhannet pienet silkkikellot koskettavat ruutuun hiljaisuutta hennommin. Katri Vala, Lunta
Pimeässä syksyillassa
Lokakuun lopulla illat pimenevät nopeasti. Pimeys loi omaa tunnelmaansa, kun ulkoilimme ystäväni Outin kanssa Seinäjoen Jouppilanvuoren valaistuilla ulkoilureiteillä. Jouppilanvuoren alue tarjoaa vaihtelevia kulkumaastoja kapeista metsäpoluista esteettömään reittiin. Tällä kerralla valitsimme esteettömän reitin sen valaistuksen vuoksi. Aiemmin syksyllä metsä tarjoili saalista marjastajille ja sienestäjille. Nyt oli vain hiljaisuutta. Ilta oli lämmin,
Jussit tuovat joulun
Omaan jouluuni on lapsuudesta asti kuulunut se korkea hetki, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Turussa asuessani olin osa sitä suurta joukkoa, joka kokoontuu joka vuosi, säässä kuin säässä, joulurauhanjulistukseen Vanhalle Suuurtorille. Julistuksen jälkeen jokirannan ravintolat tarjoilevat glögiä ulkoterasseillaan, ja vain kiireisimmät rientävät niiden ohi. Oli aina ihanaa viettää kaupungilla tunnelmallinen
Ateenatar Paukanevalla
Rakas ystäväni Evi lennähti yllättäen käymään Suomessa! Tänä sunnuntaina meillä oli mahdollisuus tavata, ja koska me molemmat rakastamme pitkiä kävelyretkiä ja elämää suurempia keskusteluja, pakkasin reppuun kameran ja termospullollisen teetä ja vein Evin patikkaretkelle Paukanevan pitkospuille. Paukanevan hiljaisuus ja lähes yksitoikkoisen tasainen suomaisema olivat täyttä vastapainoa Ateenan hälyiselle elämälle. Päivä
Parasta ennen ja nyt
Osta minut! Osta minut! Kevättalven työkiireiden lomaan ei monia retkiä ole mahtunut. Eräänä lauantaipäivänä irrottauduin kuitenkin työpöydän ääreltä ja autoilimme Vuokko-ystäväni kanssa kirpputorille Ylistaroon. Nykyisinhän Ylistaro on yksi Seinäjoen kaupunginosa niin kuin Nurmo ja Peräseinäjokikin. Vuokko on taitava kirpputori-ihminen. Hän onnistuu tekemään uskomattoman hyviä kirppariostoksia. Silloin tällöin lähden hänen mukaansa,
Porttien edessä
Autoilimme Vuokon kanssa Härmän suuntaan. Päätimme käydä tutustumassa Galleria Palmuun Alahärmän Knuuttilanraitilla. Ajoin auton punamullalla maalatun talon pihamaalle; mielikuvituksellisen näkymän perusteella suunnilleen toden ja epätoden puoliväliin. Pihaan lennähti emännöitsijä, joka toivotti meidät tervetulleeksi. ”Ehkä ensin katsomaan piha-aittoja ja sitten sisään onnittelemaan taitelijaa? Tänään on hänen syntymäpäivänsä.” Jahas… kyllä se vain
Näkemiin, Oskar
Mitä sanoa oopperasta, jonka kriitikot ovat jo ylistäneet monin sanakääntein? Ehkä sen, että tänään sen viimeisessä esityksessä nousi pintaan haikeus, mutta ennen kaikkea kiitos siitä, mitä ooppera antoi yleisölle ja myös sen tekijöille. Miksi liikutuin ja nauroin Ooppera ei sisällä tarunhohtoisia juonenkäänteitä eikä jylisevää sankaruutta, eikä se voisikaan. Jos joku
Haluatko lukea ajatuksiani?
Tilaa kirjeeni, jonka lähetän sinulle noin neljännesvuosittain.