Tämä vuosi jää mieleen. Lähes varoituksetta törmäsimme esteeseen, johon jouduimme sopeuttamaan äkkiä kaiken, koko elämämme. Koronaviruksen tuoma kokemus on vertaansa vailla.

Joillekin tämä poikkeustila on tuonut tervetulleita ulottuvuuksia koulu- tai ansiotyöhön. Joku on löytänyt uusia tapoja toimia ja yrittää. Joku on menettänyt toimeentulonsa, joku terveytensä, joku läheisensä. Joku on pudonnut läpi kaikkien turvaverkkojen. Moni on ikävöinyt omaisia ja ystäviään. Moni on kokenut kotinsa tai hoivayksikkönsä vankilaksi. Moni on seurannut huolestuneena uutisia. Joku on pelännyt, joku toinen on kieltäytynyt hyväksymästä totuutta.

Kaikkia meitä yhdistää tietämättömyys siitä, mitä tästä seuraa.

Meitä, yksilönvapauteemme tuudittautuneita, on valtiovallan ja viranomaisten taholta vahvasti rajoitettu toimimasta mielemme mukaan. Pandemian varotoimet ovat horjuttaneet perusteellisesti vapauden tunnettamme.

Vapautta on esteiden poissaolo: voin tehdä tai olla tekemättä mitä haluan, koska minua ei kielletä eikä pakoteta. Vapaus on myös tilanteen sallimaa valinnanvapautta: voin elää itseäni ja omaa elämäntapaani toteuttaen. En ole ainoastaan vapaa jostakin, vaan myös vapaa johonkin. 

Olenko osa ongelmaa
vai osa ratkaisua?

Kun mietimme vapautta, meidän ei pidä unohtaa sen kääntöpuolta: vastuullisuutta.

Nyt kun olemme saaneet osan vapaudestamme kesän aikana takaisin, käsiimme on jäänyt vastaava määrä vastuuta. Miten huolehdin itsestäni, lähimmistäni ja myös ventovieraista? Miten omilla toimillani vaikutan seuraavien tapahtumien kulkuun? Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua?

Kaikessa vapaudessani olen toki vapaa myös välttelemään vastuutani. Vapauteen liittyykin velvoittava kysymys: Käytänkö vapauttani tehdäkseni vastuullisia ja katseenkestäviä tekoja?

On täysin mahdollista, että kohtaamme vielä uusia esteitä ennen kuin vapaudumme koronakriisistä. Mitä enemmän elämässämme on ulkoisia rajoitteita, sitä tärkeämpää meidän on löytää sisäinen vapautemme.

Sisäinen vapaus antaa aina mahdollisuuden valita miten asennoidumme tilanteeseen, millaisille vaihtoehdoille käännämme selkämme ja millaisiin mahdollisuuksiin tartumme.

Viimekätinen vapaus on meidän.

Tämä teksti on julkaistu myös kolumnina Sevasmaailma-lehdessä 2/2020. Kuva @ Iina Åman.